Facebookin shelttiryhmä on taas joka keväiseen tapaan täynnä keskusteluja sheltin turkin hoidosta. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan näin kasvattajan näkökulmasta asiasta, joka tuntuu herättävän tunteita uskomattoman paljon. Tässä Max, 2-vuotias uros, jonka turkki pysyy kunnossa kohtalaisen pienellä vaivalla. Shetlanninlammaskoira on rotumääritelmän mukaan "pieni, pitkäkarvainen, erittäin kaunis paimenkoira, joka ei saa olla kömpelö eikä karkea". Näillä sanoilla alkaa meidän rodun kasvattajien "aapinen". Rotumääritelmän mukaan sheltti on pitkäkarvainen koira ja se tulee jokaisen shelttiä harkitsevan ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa sheltin turkkia seuraavasti: "Karva: Kaksinkertainen karvapeite; peitinkarva pitkää, laadultaan karheaa ja suoraa, pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Kaulus erittäin runsas, eturaajat runsashapsuiset. Takaraajoissa karva runsasta kintereiden yläpuolella, alapuolella melko lyhyttä. Päässä karva lyhyttä. Karvapeittee...