Facebookin shelttiryhmä on taas joka keväiseen tapaan täynnä keskusteluja sheltin turkin hoidosta. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan näin kasvattajan näkökulmasta asiasta, joka tuntuu herättävän tunteita uskomattoman paljon.
Tässä Max, 2-vuotias uros, jonka turkki pysyy kunnossa kohtalaisen pienellä vaivalla.
Shetlanninlammaskoira on rotumääritelmän mukaan "pieni, pitkäkarvainen, erittäin kaunis paimenkoira, joka ei saa olla kömpelö eikä karkea". Näillä sanoilla alkaa meidän rodun kasvattajien "aapinen". Rotumääritelmän mukaan sheltti on pitkäkarvainen koira ja se tulee jokaisen shelttiä harkitsevan ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa sheltin turkkia seuraavasti:
"Karva:
Kaksinkertainen karvapeite; peitinkarva pitkää, laadultaan karheaa ja suoraa, pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Kaulus erittäin runsas, eturaajat runsashapsuiset. Takaraajoissa karva runsasta kintereiden yläpuolella, alapuolella melko lyhyttä. Päässä karva lyhyttä. Karvapeitteen tulee myötäillä koiran rungon muotoja hallitsematta tai häiritsemättä sen ääriviivoja. Lyhyt, sileä karvapeite on vakava virhe."
Sheltin turkki vaatii asianmukaista hoitoa, mutta varsinaisesta turkkirodusta ei voi silti puhua. Meillä on ollut itsellämme shelttejä, joiden turkin laatu ja määrä on vaihdellut lyhyestä ja ohuesta turkista paksuun ja pitkään ja turkin laatu on ollut joillakin rotumääritelmän mukainen, karhea, joka pysyy helposti hyvässä kunnossa, joillakin on ollut pehmeä, höttöinen turkki, joka vaatii paljon enemmän työtä pysyäkseen hyvinhoidentun näköisenä. Kaikki turkit ovat oman mittapuumme mukaan kuitenkin kohtuullisen helppohoitoisia.
Minulla on tapana pitää turkkeja yllä pesemällä niitä 1-2kk välein. Käytän laadukkaita, karkealle turkille tarkoitettuja shampoita ja joskus laitan hoitoainetta selkäkarvoihin ja "housukarvoihin". Huolellisen pesun jälkeen föönaan turkin kuivaimella pohjia myöten kuivaksi. Kunnollinen kuivain on kullanarvoinen väline, sillä saa irtoavan pohjavillan helposti irti ja kuivaus ei vie aikaa varttituntia kauempaa. Kuivaamisen jälkeen karstaan turkin Doggyman-karstalla läpikotaisin ja lopuksi kampaan tiheäpiikkisellä kammalla vielä läpi.
Lopputuloksena on puhdas, ihoon asti "auki" oleva turkki, jota on mukava katsoa ja koskea. Lopuksi vielä leikkaan kynnet, tarkistan hampaat ja korvat(tarvittaessa rapsutan hammaskivet pois ja puhdistan korvakäytävät), leikkaan tassunpohjakarvat lyhyeksi ja trimmaan korvakarvat. Tämä kaikki vie yhden koiran kanssa noin tunnin. Pesujen välissä leikkaan kynnet noin kahden viikon välein ja siinä yhteydessä käyn karstalla korvantauskarvat läpi, tämä vie noin 5min per koira.
Tällä työmäärällä koirieni turkit ovat oikeastaan aina hyvässä kunnossa. Karvanlähtöaikaan pesen turkin viikoittain, se nopeuttaa oman kokemukseni mukaan karvanlähtöä ja minulla on vähemmän imuroitavaa =). Yleensä kolme pesua viikon välein riittää ja voidaan taas alkaa odottelemaan kauniin, pitkän turkin kasvattamista. Hyvinhoidettu turkki on kaunis katsoa ja koiralla on siinä hyvä olla myös kesäisin.
Facebookissa herännyt "turkkiraivo" on minusta lähinnä huvittavaa. Vaikka en itse ajelekaan turkkeja shelteiltäni, on minusta aivan koiranomistajan oma valinta, miten shelttinsä turkkia hoitaa. Karvan ajelu ei ole eläinrääkkäystä. Eläinrääkkäystä on se, että jättää turkin hoitamatta ja antaa pohjavillan takkuuntua ja huopua. Olen itse ajellut steriloidun nartun karvan alas pariin otteeseen aikoinaan ja turkki kasvoi parempilaatuisena takaisin. Välivaihe turkin kasvaessa entisiin mittoihin oli kuitenkin tosi työläs verrattuna ajelemattomaan karvaan. En tällä kokemuksella voi siis suositella sitä karvanhoitoa helpottamaan. Sheltinpentua suunnittelevalle haluaisin kuitenkin painottaa sitä, että sheltti on pitkäkarvainen koira, jolla on kaksinkertainen karvapeite. Kannattaa miettiä tarkoin ennen pennun hankkimista, jaksaako hoitaa pitkäkarvaista turkkia, vai olisiko joku lyhyemmällä turkilla varustettu rotu kuitenkin sopivampi. Meillä on tuo lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira ja kyllä sen karva on paljon helpompi, hoidoksi riittää kuin silittää sitä sohvalla. ;)
Tiina
Shetlanninlammaskoira on rotumääritelmän mukaan "pieni, pitkäkarvainen, erittäin kaunis paimenkoira, joka ei saa olla kömpelö eikä karkea". Näillä sanoilla alkaa meidän rodun kasvattajien "aapinen". Rotumääritelmän mukaan sheltti on pitkäkarvainen koira ja se tulee jokaisen shelttiä harkitsevan ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa sheltin turkkia seuraavasti:
"Karva:
Kaksinkertainen karvapeite; peitinkarva pitkää, laadultaan karheaa ja suoraa, pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Kaulus erittäin runsas, eturaajat runsashapsuiset. Takaraajoissa karva runsasta kintereiden yläpuolella, alapuolella melko lyhyttä. Päässä karva lyhyttä. Karvapeitteen tulee myötäillä koiran rungon muotoja hallitsematta tai häiritsemättä sen ääriviivoja. Lyhyt, sileä karvapeite on vakava virhe."
Sheltin turkki vaatii asianmukaista hoitoa, mutta varsinaisesta turkkirodusta ei voi silti puhua. Meillä on ollut itsellämme shelttejä, joiden turkin laatu ja määrä on vaihdellut lyhyestä ja ohuesta turkista paksuun ja pitkään ja turkin laatu on ollut joillakin rotumääritelmän mukainen, karhea, joka pysyy helposti hyvässä kunnossa, joillakin on ollut pehmeä, höttöinen turkki, joka vaatii paljon enemmän työtä pysyäkseen hyvinhoidentun näköisenä. Kaikki turkit ovat oman mittapuumme mukaan kuitenkin kohtuullisen helppohoitoisia.
Minulla on tapana pitää turkkeja yllä pesemällä niitä 1-2kk välein. Käytän laadukkaita, karkealle turkille tarkoitettuja shampoita ja joskus laitan hoitoainetta selkäkarvoihin ja "housukarvoihin". Huolellisen pesun jälkeen föönaan turkin kuivaimella pohjia myöten kuivaksi. Kunnollinen kuivain on kullanarvoinen väline, sillä saa irtoavan pohjavillan helposti irti ja kuivaus ei vie aikaa varttituntia kauempaa. Kuivaamisen jälkeen karstaan turkin Doggyman-karstalla läpikotaisin ja lopuksi kampaan tiheäpiikkisellä kammalla vielä läpi.
Lopputuloksena on puhdas, ihoon asti "auki" oleva turkki, jota on mukava katsoa ja koskea. Lopuksi vielä leikkaan kynnet, tarkistan hampaat ja korvat(tarvittaessa rapsutan hammaskivet pois ja puhdistan korvakäytävät), leikkaan tassunpohjakarvat lyhyeksi ja trimmaan korvakarvat. Tämä kaikki vie yhden koiran kanssa noin tunnin. Pesujen välissä leikkaan kynnet noin kahden viikon välein ja siinä yhteydessä käyn karstalla korvantauskarvat läpi, tämä vie noin 5min per koira.
Tällä työmäärällä koirieni turkit ovat oikeastaan aina hyvässä kunnossa. Karvanlähtöaikaan pesen turkin viikoittain, se nopeuttaa oman kokemukseni mukaan karvanlähtöä ja minulla on vähemmän imuroitavaa =). Yleensä kolme pesua viikon välein riittää ja voidaan taas alkaa odottelemaan kauniin, pitkän turkin kasvattamista. Hyvinhoidettu turkki on kaunis katsoa ja koiralla on siinä hyvä olla myös kesäisin.
Facebookissa herännyt "turkkiraivo" on minusta lähinnä huvittavaa. Vaikka en itse ajelekaan turkkeja shelteiltäni, on minusta aivan koiranomistajan oma valinta, miten shelttinsä turkkia hoitaa. Karvan ajelu ei ole eläinrääkkäystä. Eläinrääkkäystä on se, että jättää turkin hoitamatta ja antaa pohjavillan takkuuntua ja huopua. Olen itse ajellut steriloidun nartun karvan alas pariin otteeseen aikoinaan ja turkki kasvoi parempilaatuisena takaisin. Välivaihe turkin kasvaessa entisiin mittoihin oli kuitenkin tosi työläs verrattuna ajelemattomaan karvaan. En tällä kokemuksella voi siis suositella sitä karvanhoitoa helpottamaan. Sheltinpentua suunnittelevalle haluaisin kuitenkin painottaa sitä, että sheltti on pitkäkarvainen koira, jolla on kaksinkertainen karvapeite. Kannattaa miettiä tarkoin ennen pennun hankkimista, jaksaako hoitaa pitkäkarvaista turkkia, vai olisiko joku lyhyemmällä turkilla varustettu rotu kuitenkin sopivampi. Meillä on tuo lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira ja kyllä sen karva on paljon helpompi, hoidoksi riittää kuin silittää sitä sohvalla. ;)
Tiina